Preferenssi on tarjoustikkipeli, joka soveltuu parhaiten kolmelle pelaajalle. Preferenssejä on useita erilaisia riippuen niiden pisteiden laskutavoista. Kaikkien Preferenssien ideana on kuitenkin se, että yhdestä pelaajasta tulee pelinviejä ja muut kaksi pelaavat häntä vastaan.
Pelin tavoitteena on voittaa tarjouskilpailu, jossa pelaajat lupaavat vuorollaan saavansa tietyn määrän tikkejä. Tarjouskilpailun voittajasta tulee pelinviejä. Toiset pelaajat voivat yrittää estää pelinviejää, joka teki suurimman tarjouksen, saamasta näitä tikkejä, jotta tämä saisi rangaistuspisteitä.
Preferenssissä maiden arvojärjestys menee seuraavasti: pata, risti, ruutu, hertta ja valtiton peli. Peliä pelataan 32 kortin pakalla, josta on poistettu kortit 2-6. Näin ollen seiska on kunkin maan alin, ässä ylin kortti. Pelaajat saavat pelin aluksi kymmenen korttia, joiden lisäksi vielä kaksi leskikorttia, jotka tulevat kuvapuoli alaspäin pöydälle.
Kun jostakin pelaajasta tulee pelinviejä (hän tekee korkeimman tarjouksen) hän saa katsoa leskikorttinsa. Hän saa nyt valita kaksi korttia, jotka poistaa pelistä. Pelistä poistettuja kortteja ei näytetä muille.
Preferenssissä eri tarjoukset ovat eri arvoisia. Tarjousten arvojärjestys on seuraava:
Kuusi pataa on alin tarjous, kuusi ristiä toisiksi alin, kuusi ruutua 3. alin, kuusi herttaa 4. alin ja kuusi valtitonta alin. Maiden järjestys on sama myös seuraavissa tarjouksissa, joita ovat järjestyksessä huonoimmasta parhaaseen: seitsemän pataa, misääri, kahdeksan pataa, misääri ilman leskeä, yhdeksän pataa, kymmenen pataa ja preferenssi, jossa maalla ei ole väliä. Pata on siis aina huonoin tarjous.
Kun pelaaja haluaa luopua tarjouskilpailusta, hän passaa. Etumies voi kuitenkin tällöin käyttää ”tässä”-tarjousta, jolloin hän ottaa toisen pelaajan tarjouksen omiin nimiinsä – hän ns. varaa kyseisen tarjouksen itselleen. Jos kaikki pelaajat passaavat, tulee automaattinen misääri. Tämän jälkeen pelaajia rankaistaan miinuspisteillä jokaisesta saadusta tikistä.
Preferenssi pelissä on myös olemassa ”vistaamiseksi” kutsuttu toiminto, joka tarkoittaa pelinviejän haastamista.
Tällöin muut pelaajat julistavat saavansa tietyn määrän tikkejä. Toinen pelaaja voi kuitenkin passata, jolloin vain toinen pelaaja vistaa eli haastaa pelinviejän. Jos kumpikaan ei lähde vistaamaan pelinviejää vastaan, tämä on luovutusvoitto pelinviejälle.
Ensimmäisen tikin saa aloittaa jakajan vasemmanpuoleinen pelaaja, tämän jälkeen tikin voittaja aloittaa aina seuraavan tikin. Tikin voittaa aina korkeimman kortin tikkiin pelannut. Pelisssä on maantunto- ja valttipakko, mutta ei ylimenopakkoa. Tikin kortit asetetaan tikin saaneen pelaajan eteen pinoon siten, että päällimmäinen kortti on kaikkien nähtävillä.
Preferenssin pisteiden lasku on hieman monimutkainen. Siinä lasketaan kekopisteitä (rangaistuspisteet), puljapisteitä (onnistuneet tarjoukset) ja VO- ja VV-pisteitä (VO= pisteet vasemmanpuoleista pelaajaa vastaan, VO= pisteet oikeanpuoleista pelaajaa vastaan).
Vistaajat saavat kekopisteitä, jos eivät saaneet vaadittavaa määrää tikkejä kerätyksi. Pelinviejä saa ks. pisteitä silloin, jos ei onnistu saamaan lupaamaansa määrää tikkejä. Esimerkiksi jos pelinviejä tarjosi seitsemää tikkiä, mutta saikin vain viisi, hän saa kekopisteitä 2 x 4 = 8 pistettä.
Pulja-pisteitä saa, kun tarjouksen tekijä onnistuu saamaan vähintään lupaamansa määrän tikkejä. Esimerkiksi kuudesta tikistä saa kaksi pulja-pistettä, kahdeksasta kuusi.
Vistipisteitä muut pelaajat saavat vain sen verran, mitä pelinviejä olisi saanut pulja-pisteitä läpi menneestä pelistä. Lisäksi jos pelinviejä ei saanut lupaamaansa määrää tikkejä, vastustajat saavat häneltä puuttuvista tikeistä vistipisteitä.
Pisteet lasketaan lopuksi yhteen seuraavalla tavalla:
Jos kaikki pisteet on laskettu oikein yhteen, niiden tuloksen pitäisi olla nolla. Pulja-pisteitä ei siis huomioida pisteiden laskussa lainkaan.
Pohjoiskarjalaisella Maija-mummolla on eittämättä eniten kokemusta slottien pyöräyttelystä! Lue lisää kirjoittajasta